heinäkuuta 21, 2015

LARIX

Aamuja. Kiireisiä. Kiireettömiä. Parhaita. Niitä maanantaiaamujakin.

Tänä aamuna näin oravan aamupesulla metsän poikki solisevalla purolla. Voi siellä kuulemma nähdä taimenenkin, kun pitää silmät auki. 
Löysin myös todella kauniin paikan metsän syrjästä, siellä aion jonkun aamun viettää aivan varmasti. 
Olen oppinut suoristamaan kurtistuneet otsarypyt ja hieromaan väsyneet silmät tarkkaavaisiksi. Taitaa olla kesän syytä, vaikkei se kesä tänä vuonna kai tullutkaan ihan oikeasti. 
On uskomatonta, kuinka monista asioista sitä jääkään paitsi niiden väärällä jalalla noustujen aamujen vuoksi. Joskus täytyy vain päättää se itsessään, että haluaa voida hyvin. Silloin voi nähdä niitä elämän hyviä juttuja aamulla, oravia ja taimeniakin.

Sain muuten ensimmäisen kirjeen tänään. Vain yksinomaan minulle käsinkirjoitetun kirjeen. Tuntuu jännittävältä ja erityiseltä. 
Mitä kirjeisiin kirjoitetaan nykyään? Viimeksi, kun minulla oli kirjeenvaihtokaveri olin 8-vuotias ja Kreikassa tapaamani kirjeenvaihtokaverin antama pieni osoitelappunen oli unohtunut märän pyyhkeen kanssa samaan laukkuun. Toivottavasti tämä kirjeenvaihto ei ole vain levinneitä mustetahroja.







Ei kommentteja:

Lähetä kommentti