helmikuuta 02, 2014

OLEN KIRJOITTANUT


Viimeisen holvikaaren noustessa ylitseni saavuin halliin.                 Mahtavien tummanpuhuvien rappusten päässä seisoessani tunsin itseni hyvin pieneksi. Ne kohosivat uhkaavina ylleni, kuin enteillen pahaa jokaisella askelmalla vieden yhä syvemmälle taloon,  johon en vieläkään tohtinut luottaa. Keräsin kaiken rohkeuteni ja varovasti kipusin ylös tuntien kauhtuneen viininpunaisen maton epämukavan kosteana paljaiden jalkojeni alla.

Yläkerran aula oli tapetoitu tummanvihreällä tapetilla jota oli joskus koristanut kultainen ornamenttikuviointi. Ajan saatossa sekin oli kulunut pois, näkyen kuitenkin häivähdyksinä kiiltoa niiltä osin, kun kattokruunusta tuleva valo kosketti seinää.

-Pätkä tarinasta, jota kirjoitan.

3 kommenttia:

  1. Ooh ihanaa ku oot takas ! Tykkäsin kovasti sun blogista

    Hei muutes, kävittekö sillo laittamas venytykset kiinni vaiko mitä?


    http://vivala-vivi.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. oh ihana kuulla, kiitos!

      ei käyty, rahat loppui kesken sen suunnitelman osalta : D mutta ei se oikeastaan haittaa, kun venytyksistäni edelleen tykkään ihan ^^

      Poista
    2. Haha voih :D vähä toivoinki että ette ois sitä tehny, sulle sopii noi venytykset niiin hyvin! ^^

      Poista